Kevätjuhlia

Rakastan kevättä ja alkukesää. Toukokuussa on jo lämmintä ja luonto on alkanut vihertää. Kaikkein parasta on, kun tietää, että kesää on vielä pitkälti edessä. Heinä-elokuunkin helteillä on ihanaa, mutta silloin mielen täyttää jo haikeus pian pois rientävästä kesästä. Loppukesästä puiden lehdissä on vanhaa vihreää. Rakastan koivujen alkukesän vaalean vihreää vehreyttä, kuusissa olevia vaaleita kuusenkärkiä sekä voikukkia. Voikukat nuo puutarhurin arkkiviholliset ovat mielestäni kauniita siitäkin huolimatta, että opiskeluaikoina kesätöinä puutarhurin apulaisena niitä vastaan alvariinsa jouduin taistelemaan. Siinä on kasvi, jolla on varsin pitkä ja sitkeä juuri.

Nyt lapsen myötä varma kevään ja alkavan kesän merkki ovat kaiken maailman kevätjuhlat. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa pääsimme nauttimaan tällaisista tilaisuuksista, jotka taaperoikäisten kohdalla, hienoisesta kömpelyydestäkin huolimatta tai ehkä osittain juuri siksi, ovat niin ihanan liikuttavia, vilpittömiä ja herttaisia. Voin rehellisesti myöntää kyynelten kihonneen silmiin lapsen päiväkodin kevätjuhlissa eilen. Taaperoikäisillä oli kaksi esitystä, joista toiseen pääsi mukaan myös isä tai äiti. "Jos lysti sulla on niin kädet yhteen lyö". Lienee tuttu laulu melko monelle. Minulla oli kevätjuhlassa Intiasta viime kesänä ostettu aito silkkinen sari ja tytöllä Intiasta ostettu prinsessamekko. Markolla oli kuitenkin ihan täältä Suomesta jostain ostettu puku joskaan valmistusmaa ei liene Suomi. Eiköpähän tuo jossain halpatuotantomaassa ole väsätty niin kuin suurin osa myytävistä rytkyistä niin valitettavaa kuin se onkin. Kevätjuhlassa oli myös päiväkodin lasten askarteluista tehty taidenäyttely.

Päiväkodin kevätjuhlissa äiti ja tytär.

Pienten esitys.

 

Äidin pienen taideteos.

Aiemmin toukokuulla osallistuimme tytön kanssa myös Kajaani Dancen kevätnäytökseen taaperotanssiryhmässä. Esitys pidettiin Kajaanin Kaukametsän salissa. Esityksiä oli illan aikana yhteensä liki kaksikymmentä ja aivan mielettömiä esityksiä olivat eri ryhmät saaneet aikaan. Pienten esitys oli ensimmäisenä. Luonnollisesti jompikumpi vanhemmista oli mukana tässä esityksessä. Muuten olisi varmasti suurin osa 1-2 -vuotiaista kirmaillut kettuina lavalla mielensä mukaan. Teemana esityksessämme oli siis "Veijariketut" (Musiikki: Suo Trio ja kaverit "Veijarikettu"). Hienoa oli, että esitykset kuvattiin ja tallenteen sai ostaa omakseen. On sitä tallennetta eräänkin kerran luukutettu nyt täällä kotona sekä taaperon että isän ja äidin tanssatessa mukana. Meidän tytöllä on kyllä rytmi niin veressä, etten tiedä keneen on oikein tullut. Myös Markon vanhemmat olivat seuraamassa Kajaani Dancen kevätnäytöstä. Onneksi ehdittiin ostaa liput koko porukalle. Katsomo oli aika lailla tupaten täynnä.

Kohta alkaa.

Veijarikettu -esitys.

Mitäs me veijariketut.

Koko perhe esityksen jälkeen.

Suurin osa taaperoista lähti Kajaani Dancen kevätnäytöksen väliajan aikana koteihinsa. Me olimme loppuun saakka, vaikka ehkä olisi saattanut olla järkevä lähteä nukuttamaan lasta kuten suurin osa pienten vanhemmista, sillä tilaisuus kesti yhdeksään illalla. Loppua kohden perheen pienin urvahtikin ja ei olisi jaksanut enää millään olla paikoillaan. Koska istuimme penkkirivin keskellä, en kehdannut toisten häiritsemisen pelossa kuitenkaan lähteä sieltä kesken esitysten hyppelehtimään poiskaan, joten tein imettävälle äidille helpoimman ratkaisun. Otin lapsen syliin rinnalle imetettäväksi. Siihenpä pikkuinen sitten somasti loppuajaksi nukahti. Yleensä vetäydyn mieluusti yksityisempään paikkaan imettämään, mutta tämä oli niitä tilanteita, joissa on arvioitava, mistä on vähiten häiriötä. Pimeässä salissa imettäminen tuskin häiritsi ketään ja toivon mukaan ei aiheuttanut kenessäkään närää ja jos herättikin, niin ei kukaan uskaltanut tulla sanomaan. Parempi niin, sillä saatan imetyshommista sanoa aikatavalla napakasti takaisin, jos joku asiasta ryhtyy riehumaan.  Muutenkin tuo imetyksen kanssa olen alkanut ottaa rennommin. Saatan esimerkiksi leikkikentällä imettää, jos siihen ilmenee tarvetta. Silloin alussa jännitin imetystä muualla kuin neljän seinän sisällä, kun mietitytti, sujuuko se nyt oppikirjojen mukaan vai ei ja mitä muut ajattelee siitä. Lisäksi alkuun kärsin kamalasta maidon suihkuamisesta. Onneksi maidon tulo yöimetysten jälkeen on kohtuullistunut enkä heru pumpullekaan enää 300 ml kerralla kuten alkuunsa vaan yksi pullo riittää.

Kevät on myös ihanaa siksi, että treenissäkin jaksaa käydä paremmin. Nyt on taas ollut jakso, jolloin on päässyt tasaisemmin treeniin. Toivon mukaan viikonloppuna saan käytyä tekemässä sekä maastaveto- että kyykkyteenit.