Kevään kuulumiset

Neiti kesäheinä

Otetaanpa nyt uusinta yritys, kun vuosi sitten blogin pito ei vielä oikein ottanut tuulta alleen. Tällainen joka keväinen kirjoitusinnostus näyttää syttyvän auringon valon lisääntymisen myötä ainakin hetkellisesti. Jos totta puhutaan, kulunut vuosi on ollut kiireinen. Viime kesäkuun alusta aloitin työt täysipäiväisenä imettäen edelleen varsin runsaasti. Työ yhdistettynä töiden jälkeiseen lapsen hoitoon noin kahden tunnin välein tapahtuvine yöimetyksineen on aika kuluttavaa. Treeneissä kävin aina, kun tolkuttomalta väsymykseltäni jaksoin ja kun raaskin jättää pikkuisen kotiin isänsä hoteisiin.

Viime kesä meni paljon myös ulkomailla matkustellessa. Olimme perheenä kesäkuussa Italiassa viikon lomamatkalla. Mukana oli myös Markon nuorin tyttö hänen edellisestä liitostaan. Heinäkuussa meillä tuli myös varsin yllättävä lähtö Intiaan. Olimme kolmen viikon verran Intiassa Markon töiden takia. Intian reissun jälkeen elokuulla lopetin yöimetyksen, mikä helpotti omaa jaksamistani todella paljon. Yöimetyksen lopettaminen sujui yllättävän helposti, vaikka ajattelin, ettei tule onnistumaan. Tällä hetkellä osittaisimetys jatkuu, vaikka jotkut tuntuvat jo vähän katsovan kieroon puolitoistavuotiaan imetystä, josta en kyllä pätkääkään välitä. Saa nähdä, milloin imetys loppuu kokonaan sen verran jääräpää tuo meidän pikkuneiti on asian suhteen eikä itsellänikään lopetuksen suhteen kyllä mikään kiire ole. :D Kesälomani pidin viime vuonna syyskuussa, jotta pikkuisen päiväkodin aloitusta sai vähän venytettyä piirun verran. Markon vanhempainvapaahan päättyi elokuun loppupuolella.

Imetysrumban lisäksi minua on paljolti kiinni pitänyt kotona helmikuun lopusta lähtien pikkuisen toistuvat korvatulehdukset. Onneksi lapsella on terveysvakuutus, josta on kyllä tänä vuonna ollut suuresti meidän perheelle apua. Tosin ideaalein tilannehan olisi, jos lapsi pysyisi terveenä eikä vakuutusta tarvitsisi lainkaan hyödyntää. Joka tapauksessa viime maanantaina kävimme jälleen korvalääkärillä neljän antibioottikuurinkin jälkeenkin jatkuneen nuhan takia. Lääkäri totesi tulehduksen olevan molemmissa korvissa. Korvatulehduskierteen takia lääkäri päätyi tekemään lähetteen korvien putkitukseen. Aika putkitukseen tuli todella nopeasti jo tämän viikon tiistaille. Olin huojentunut, sillä kaksi kuukautta huonosti nukkuvan korvakipuisen lapsen kanssa ei totisesti ole herkkua. Omatkin unet ovat välillä jääneet varsin vähiin.

Eilen korvatulehdus nosti jälleen korkean kuumeen. Kuumetta oli myös aamulla. Päiväkotiin ei saa viedä kuumeista lasta, joten koska Marko oli ehtinyt livahtaa jo töihin, minä jäin pikkuneidin kanssa kotiin. Aluksi harmitti kovasti, sillä pelkäsin kuumeen estävän huomisen korvien putkituksen. Soitto korvapolille kuitenkin toi huojennuksen, sillä lääkäri oli sitä mieltä, että jos lapsen yleiskunto on hyvä, operaatio voidaan kuumeesta huolimatta suorittaa. Kuumeilun syyhän on juuri korvatulehdus, joka pyritään putkitusten avulla saamaan kuriin. Tämän jälkeen päivä olikin varsin leppoisa. Ulkona oli lämmintä, 22,5 astetta parhaimmillaan. Aluksi yritin, että olisin saanut neidin sisällä lepäilemään, mutta turha luulo. Kenkien ja hatun kanssa pikkuneiti oli ulos kovasti menossa ja Liekki-kissalle yritti pukea valjaita päälle, joten annoin periksi ja lähdin taaperon sekä kissan kanssa ulos. Ulkoilun välissä käväistiin korvapolilla alkukartoituksessa sekä katsomassa, missä päiväkirurgian osasto on, että osataan varmasti huomenna suunnistaa suoraan oikeaan paikkaan.

Päiväkirurgiselle huomenna

Päivän aikana puuhasteltiin leikkikentällä monenlaista. Ja jos lyhyet yöt ja kipukiukut ovatkin koetelleet hermoja, niin se kaikki unohtuu ja tuntuu pieneltä, kun oma lapsi käy poimimassa voikukan ja ojentaa sen vilpittömästi äidilleen. Iltapäivästä käytiin pitkä metsälenkki Vimpelin lammella tarkoituksena saada lapsi nukahtamaan päiväunille. Samalla sain itsekin aerobista. Ihanasti luonto oli puhjennut kukkaan. Kuusiin oli myös ilmestynyt kuusenkärkiä, joita vähän maisteltiin. Marko opetti minulle pari kesää sitten, että kuusen kärkiä voi syödä. Tosin mihinkään maata mullistavaa makuelämykseen ei kannata varautua, vaikka ihan oma arominsa kuusenkärjissä onkin. Kuusenkärjissä on kevään ja alkukesän maku. Ja siellä luonnon keskellä pienen silmätkin vihdoin
viimein painuivat uneen.

Illalla kävin vielä kuntosalilla tekemässä treenin. Tein alkuun kyykkyjä. Viisi kolmen toiston kyykkysarjaa sekä lyhyen jalkatreenin siihen vielä päälle. Treenini ovat tätä nykyä hyvin voimanostopainotteisia aina silloin, kun satun pääsemään treeniin. Tulokset ovat tasaisesti nousseet epäsäännöllisistä treeneistä huolimatta. Kuntosalitreeneistä kuitenkin lisää joku toinen kerta.