Geelikynnet on treenikynnet

Vakituinen geelikynsien laittajana Minnan muutettua Tampereelle olen joutunut nyt lähes puolitoistavuotta värkkäilemään geelikynnet itse itselleni. Olen todella epäluuloinen antamaan kynsiäni kenen tahansa laitettavaksi, koska tykkään kynsien olevan todella koristeelliset ja valitettavasti moni geelikynsien tekijä on liian arka toteuttamaan kynsifantasioitani tai kynii tyyliin euron per koriste, jolloin kynsille tulee varsin suolainen kokonaishinta. Itse laitettuna saan varmasti sellaiset kynnet kuin haluan ja pääsen huomattavasti halvemmalla. Myöskään kynsien geelaus ei ole aikaan sidottu vaan voin alkaa laittamaan kynsiä fiilispohjalta silloin, kun itsestäni parhaalta tuntuu, vaikka viikonloppuna keskellä yötä. Iltaihmisinä kynsi-inspiraationi tuppaavat iskemään minulle usein varsin myöhäiseen ajankohtaan.

Kun alan tehdä kynsiä, minulla ei useinkaan alkuun ole täysin selvää visiota vaan idea hahmottuu valmiiksi työskentelyn edetessä. Kolmesta viimeisimmistä kynsistä tässä tekstin ohessa on kuvat. Myönnän että varsin usein värimaailma menee pinkin ja hopean suuntaan, koska nyt yksinkertaisesti satun tykkäämään kyseisestä värimaailmasta. Vihreää tai keltaista geeliä ei löydy minun kynsipakistani. Ensimmäisen ja viimeisimmän kynsiporani sanottua yhteistyösopimuksen irti olen vanhat geelit poistanut sittemmin mieheni yleishiomakoneella (dremel). Ajatus voi tuntua hurjalta, mutta täytyy sanoa miehisen hiomakoneen olevan miljoona kertaa tehokkaampi kuin naisten käteen tarkoitetun siron kynsiporan. En ole uutta kynsiporaa hommannutkaan, koska dremel ajaa asiansa kynsihommissa. Joskus olen geelilakkaustakin kokeillut, mutta se ei ole minun juttu. Kuntosalihommissa geelilakkaus ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi kestävä. Tangot ja raskaiden rautojen kolistelu saa lakkauksen nopeasti lohkeilemaan. Geeli sen sijaan kestää raskaammankin reuskaamisen kuntosalilla ja kynnet pysyvät monta viikkoa kauniina. Ilman kynsien geelausta kynteni olisivat varmasti treenien takia aivan karmeassa kunnossa tai ainakin ne olisi pidettävä ihan lyhyinä. Minulle geelikynnet on siis myös treenikynnet.

Kylmän toukokuun alun ajatusvirtaa

Eletään toukokuun alkupäiviä ja räntää sataa taivaalta. Ihania kevät- ja kesähepeneitä on hommattu kaappeihin, mutta näyttää siltä, ettei niitä heti kohta tarkene pukea päälleen. Joka tapauksessa kylmyydestä huolimatta Vappu katkaisi mukavasti työviikkoa. Pidin vielä maanantain ylityövapaana, joten saimme tytön kanssa nauttia ruhtinaallisesta neljän päivän vapaasta. Ulkoillakin tarkeni, kun puki riittävästi vaatetta. Olen himona leopardikuosiin, josta onneksi jo varsin itsenäisiä vaatevalintoja tekevä tyttärenikin näyttää pitävän. Ei ollut vaikea ulkoa erottaa kiireestä kantapäähän täpläkuosiin puettua jälkeläistäni.

Maanantaina kävimme myös Kajaanin uimahallissa Kaukavedessä uimassa. Jos tyttö saisi päättää, kävisimme varmasti uimassa joka päivä. Eikä siinä mitään. Uinti ja varsinkin kylmäaltaassa pulikointi on mukavaa palauttavaa liikuntaa voimanostotreeneistä, mutta minun ihoni ei kyllä kestä uintia kuin korkeintaan 1-2 kertaa viikossa. Uimahallivesi kuivattaa ihoa sen verran kovasti. En myöskään kovin mielelläni pesisi hiuksiani kovin montaa kertaa viikossa. Omille pitkille hiuksilleni näyttää vallan hyvin riittävän se 1-2 pesua viikossa, jotta hiukset pysyvät kunnossa. Muuten tietenkin peseydyn joka päivä, mutta hiukset harvemmin.

Välillä mielessä käy hiusten leikkaaminen aavistuksen lyhyemmiksi, mutta mieheni Marko tykkää, että hiusten on oltava pitkät ja itseni tuntien, myös itseäni todennäköisesti harmittaisi hiusten leikkiminen jälkikäteen. Luottohiustenpesuaineena minulla on useita vuosia ollut Sebastian -sarjan tuotteet joko kosteuttavia tai korjaavia tuotteita. Myöskin Wellan Luxe Oil on ehdoton luottotuotteeni, joka antaa hiuksille kiiltoa ja sileyttä. Ja koska haluan hiusten olevan tuhkanvaalet, keltaisuutta karkottamaan oivallinen tuote on Fudgen silver shampoo. Paras kokeilemistani hopeashampoista. Toki varovaisuutta vaikutusajan kanssa saa käyttää, koska tuotteella saa helposti vetäistyä hiukset ihan sinisiksikin. Nimimerkillä kokemusta on tästäkin.

Melkein puoli vuotta on edellisestä kampaajakäynnistä ja silloinkin vain tasattiin latvoja. Viikon päästä kuitenkin ajattelin hemmotella itseäni latvojen tasauksen lisäksi ihan hiusten värjäyksellä. Yleensähän hiusteni tyven olen värjäillyt itse pihiyttäni ja myös siksi, etten laiskana koskaan saa ajoissa varattua haluamaani aikaa kampaajalle. Lasten hoidon järjestäminenkin omille kauneudenhoitoreissuille on aina oma projektinsa. On paljon helpompi hillua kotona puolipukeissa väriaine päässä vahtien samalla kissoja ja tytärtä kuin hommata lastenhoitaja ja roudata oma ruho kampaajalle. Tekevänähän pyöritän muutenkin oman perheen sisällä kotikampaamoa leikaten mieheni Markon ja tyttäreni hiukset aina tarvittaessa.

Tässä kuussa tulevan nelivuotishääpäivän kunniaksi haluan hemmotella itseäni kerrankin ihan ammattilaisen käsittelyssä. Ja onhan tässä kuussa tulossa myös kissanäyttelyreissu pitkästä aikaa moneen vuoteen oman kissan kanssa ja myös voimanostokisat. Syitä olla edustuskunnossa on siis enempi kuin yksi. Pian pitäisi voimanostokisoja varten alkaa keveähkölle dieetille. Ei huvittaisi yhtään luopua jäätelöstä, sipsistä ja karkista pariksi viikoksi. Yleensä herkuista luopuminen on riittävä kisapainoon pääsemiseksi, mutta jotenkin siihen orientoituminen ottaa hieman koville.

Voimanosto 2017 SM3 ja 2018 SM2

Voimanostohommista ajattelin pitkän blogihiljaisuuden jälkeen kirjoitella. Siirryin voimanostoa vakavissaan treenaamaan 2015-2016 vaihteessa kuten aiemmin olen kertonut. Tuolloin maastavedossa ja penkissä olin jo aikaisemman fitnesstreenitaustani ja mieheni toistovoimapunnerrustaustan vuoksi aika hyvin jyvällä. Niiden puolesta olisin voinut osallistua ihan hyvin jo vuoden 2016 joulukuussa pidettäviin Suomen Mestaruus -kisoihin. Tähän olisi ollut mahdollisuus myös SM-kisojen tulosrajan ylittävän yhteistuloksenkin puolesta, mutta päädyimme tähtäämään kisauran aloittamiseen vasta vuonna 2017, jotta saisin eniten päänvaivaa herättäneen kyykkytekniikkani hiottua rauhassa kuntoon. Ratkaisu osoittautui kannattavaksi, sillä ensimmäisissä voimanostokisoissa Sotkamossa saavutin maaliskuussa 2017 ihan mukavat tulokset kaikissa kolmessa lajissa. Kyykyssä tulos jäi vielä tuolloin alle 100 kilon.

Vuoden 2017 SM-kisat eivät osaltani menneet niin putkeen kuin olisivat voineet mennä. Valmistautumista kisoihin kuormitti tuohon aikaan sijoittuva tyttären korvatulehduskierre, joka alkoi putken lähdettyä toisesta korvasta. Putkituksista on ollut iso hyöty, sillä tämä todella oli ensimmäinen korvatulehduskierre tai ylipäänsä korvatulehdus putkitusten jälkeen. Joka tapauksessa valvotut yöt, lääkärissä käynnit ja tytön jättäminen isovanhempien hoteisiin huoletti ensin niin kovasti, että mietin jopa kisojen jättämistä kokonaan väliin. Mieheni kuitenkin suorastaan pakotti minut nousemaan Helsinkiä kohti matkaavaan bussiin. Helsingistä matkasin junalla Järvenpäähän, jossa yövyin hotellissa yhdessä kisatovereni joskin hieman painavammassa sarjassa kisaavan Olgan kanssa. Itsehän kisaan tsirpulasarjassa eli naisten avoimessa alle 52 kiloisissa. Sanottakoon tässä treenipainoni kisojen ulkopuolella olevan kuitenkin 53-54 kilon luokkaa riippuen siitä, kuinka paljon olen viettänyt aikaa herkkujen ääressä ja mikä aika kuusta on.

Vuoden 2017 kisoja edeltävänä yönä havahduin kuukautiskipuihin. Joka kuukautinen vieras ilmaantui kylään reilua viikkoa etuajassa kuin olisi laskemien mukaan pitänyt. Tämäkin vielä! Olgan ja minun taksimatka kisspaikalle Pornaisiin oli kuitenkin varsin hulvaton ja mahduimme molemmat ilmoittautumiimme painoluokkiin. Niin, jopa minä painoin reilusti alle 52 kg:n, vaikka verta tuli kuin härän kurkusta. Uudeksi ongelmaksi muodostui lumimyräkkä, jonka vuoksi huoltajakseni lupautunut mieheni myöhästyi hieman kisojen alusta. Hänen oli ennen kisoihin tuloa vietävä tytär isovanhemmille hoitoon. Kyykyt menivätkin minulla huoltajaa odotellessa hermoillessa ja tulos jäi vaatimattomasti aloituspainoon (100 kg). Myös yhteistulos itselleni oli huono, vain 315 kg. Tuloksella kuitenkin irtosi SM pronssia, joten jos ei henkilökohtaiseen tulokseen voinutkaan olla tyytyväinen niin olihan sijoitus pronssille ensimmäisissä SM-kisoissa todella hieno juttu.

SM-pronssia.

 

 

Minä ja Olga

Jos ensimmäiset SM-kisat menivätkin hieman penkin alle, vuoden 2018 SM-kisat Ylöjärvellä tulivatkin onneksi jo hyvin pian vuoden 2018 maaliskuussa. Revanssin paikka siis ilmaantui todella pian. Sain mukaani voimanostossa kokeneen ja hyvin ansioituneen voimanostajan Topin huoltajaksi. Täytyy sanoa, että hyvällä huoltajalla on iso merkitys onnistuneeseen suoritukseen. Topi sai tehdä painojen suhteen päätökset ja sain itse vain keskittyä nostamaan. Yhteistulos edellisiin SM-kisoihin paranikin selvästi: 332,5 kg (110-72,5-150). Kyykyssä tuli jopa oma henkilökohtainen kisaenkka. Sijoitus kisoissa myös parani, sillä näistä kisoissa nappasin SM-hopeaa.

Entä mitä nyt? Treenit jatkuvat voimanostopainotteisesti valmennuksesta vastaavan Tarmon treeniohjelman mukaisesti. Seuraavat kisat olisi tähtäimessä toukokuussa Kuopiossa. Sinne olisi kisaamaan lähdössä Kajaanista lisäkseni muitakin. Tavoitteena luonnollisesti on yhteistuloksen parantaminen, mutta tärkeintähän on, että saa tehdä mistä nauttii ja tutkia oman kroppanssa voimien äärirajoja. On hienoa olla pieni, mutta vahva.

Treenihommia