maanantai 14. toukokuuta 2018

Aurinkoinen toukokuu


En ikinä olisi kuukausi takaperin uskonut, millaiset kelit nyt olisivat. Tolkuttomien lumimassojen keskellä olin jo epätoivoisena valmis uskomaan, että lunta on vielä juhannuksena. Vaan niin mahtava on auringon voima, että lumikasat ovat enää vain muisto. Jo yli viikon verran Kajaania on hellitty lämpimällä auringon paisteella ja olenkin kiitettävästi ottanut ilon irti bikinikeleistä viime viikon keskiviikosta alkaen. Epäterveellistä tai ei ainakin henkinen hyvinvointini paranee auringon paisteen myötä. Parhain rentoutumisen muoto, minkä tiedän, on istua tai maata bikineissä auringossa ja lukea hyvää, mutta ei sisällöltään liian raskasta, kirjaa. En ikinä ole tässä vaiheessa vuotta ollut niin ruskettunut kuin nyt.

Viime viikon helatorstain jälkeinen perjantai oli onneksi jälleen vapaa päivä. Pidin tuolloin loput kertyneet ylityövapaat pois. Aamulla aikaisin kävin tekemässä penkki-mavetreenin Kajaanin voimailusalilla ja voi, miten hikoilinkaan. En niinkään treenin rankkuudesta johtuen vaan korkean lämpötilan vuoksi. Siistiydyttyäni riensin kuntosalilta pitkästä aikaa hemmottelemaan itseäni kampaajalle. Lopputulokseen olin tyytyväinen. Pidän todella paljon noista elumenilla tehdyistä pinkeistä ja violeteista raidoista. Annoin kampaajan jopa nipsaista latvoista joitain senttejä pois vaan jäihän tuota pituutta siltikin vielä jäljelle. Kampaajan jälkeen keskityin olennaiseen eli takapihalla nauttimaan auringosta ja pakkaamaan siinä samalla viikonlopun kissanäyttelyreissua varten.

Mieheni Markon saavuttua töistä lähdimme ajamaan hänen vanhemmilleen Pyhäjoelle, jossa yövyimme ja aikaisin lauantai-aamuna ajelin yksin Lapualle kissanäyttelyyn bengalinpentu Jade mukanani. Kissanäyttelyihin liittyy paljon odottelua, joten oman kissan esittelyjen välillä kävin näyttelyhallin vieressä olevalla nurmialueelle ottamassa viltillä aurinkoa ja lukemassa kirjaa... kerrankin keskeytyksettä, sillä tytär oli isovanhempien hoidossa Pyhäjoella. Mikäpä siinä oli pöykötellä parhaimmillaan +26 asteen helteessä juoden vettä ja syöden eväitä. Ilahduttavaa oli kissani saamat hyvät arvostelut molempina näyttelypäivinä, kissan rohkeus isossa ihmis- ja kissapaljoudessa ja kaikin puolin onnistunut näyttelydebyytti.
 
 
 Marko tuli myöhemmin lauantaina illalla Seinäjoelle yksin bussilla ja junalla. Tarkoituksenamme oli viettää nelivuotishääpäivää kahden, vaikka virallisesti hääpäivämme on vasta tämän viikon torstaina. Päätimme, että järkevintä oli kuitenkin ajoittaa hääpäivän juhlistus viikonlopulle, sillä torstai on usein molemmille meistä kiireinen työpäivä ja väsyneenä illalla emme välttämättä jaksaisi panostaa tärkeään päivään niin paljon kuin haluaisimme. Ja mikäpäs siinä, kun kissanäyttelyreissua varten olin muutenkin varannut hotellin Seinäjoelta Scandicista. Tuli lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla; kissanäyttelyreissu ja hääpäivän viettoreissu. Tyttäremme syntymän jälkeen tämä olikin meille vasta kolmas yö kahdestaan yhdessä poissa kotoa eli todella harvinaisesta luksuksesta oli kyse, kun saimme keskittyä keskeytyksittä vain toisiimme. Saatan palata nelivuotishääpäivän tunnelmiin toisessa postauksessa myöhemmin.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti