Kesäisiä juhlia ja unettomuutta

Eipä ole kauheasti jaksanut kirjoitella, kun on koko kesäkuun alku ollut sellaista yöllistä valvomista, ettei tosikaan. Meidän puolitoistavuotias pikkuneiti on jo niin iso, että karkailee öisin pinnasängystään. Vuoden iässä ensimmäisen kerran tuli pinnasängystä itse pois, mutta sen jälkeen on ollut pitkä tauko, ettei ole yrittänyt pinnasängyn laitaa ylittää. Nyt jostain syystä tämä on alkanut toistumaan lähes joka yö vähintään kerran, joskus useamminkin. Kyllä siinä vanhempien kärsivällisyys on koetuksella, kun perheen pienimmän mielestä on hyvä idea kello kolme yöllä alkaa rakentelemaan duploilla ja aamulla ennen seitsemää pitäisi herätä, että ehtii päiväkotiin ja töihin. Eipä siinä auta kuin nousta nukuttamaan lasta uudestaan, vaikka itse olisi kuinka nukahtamaisillaan. Koska pinnasänky on selvästi tarpeeton, tilasin tänään juniorisängyn. Konkretisoituukohan uuden sängyn myötä lopullisesti, ettei meillä ole enää vauvaa vaan tosiaankin reipas taapero. Toukokuun lopussa jo hieman kirpaisi se, kun möin emmaljungan valkoisen vaunukopan pois ja siirryttiin kokonaan rattaisiin. Eipä sen puoleen, että vauva-aikaa kauheasti haikailin, sillä silloin sitä vasta valvottiin. Sitä paitsi näin puheterapeuttina taaperon kielen kehityksen seuraaminen on todella antoisaa ja ilahduttavaa varsinkin, kun nyt on alkanut tulemaan enenevässä määrin myös pieniä lauseita.

 

Juhliin lähdössä keijukaismekossa.

Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu oli koulujen loppumisen ja valmistujaisten aikaa. Marko lähti Ouluun vanhimman tyttärensä lakkiaisiin, minä ja pikkuneiti menimme Kajaanissa erään ystäväni valmistujaisjuhliin. Oikein mukavaa oli, sillä on tähän väliin tullut jokunen vuosi viimeisimmistä valmistujaisjuhlista. Tavallisten farkkujen sijaan saa kerrankin vetää päälleen juhlamekon ja korkkarit. Tosin oli korkkareissa oman haasteensa. Jouduin jättämään auton hieman kauemmas ystäväni kodista, koska vierasparkissa ei ollut tilaa. Taaperon kantaminen yli kymmenen sentin korkokengät jalassa sekä käsilaukun raahaaminen mukana ovat sellainen suoritus, että ehkä arkena mieluummin tyydyn ihan lenkkareihin. Ennen lasta tykkäsin enemmän pienemmistä laukusta, mutta lapsen kanssa liikkuessa tarvitsee monenlaista, joten laukkukoko on käytännön syistä kasvanut. Keväällä hankin Storsakin hoitolaukun rinnalle vähän "tyylikkäämmän" laukun. Rakastuin Michael Korsin Jet Set Travel -laukkuun ja saman sävyisiin (ballet) kenkiin. Edellinen laukkuhankinta taisikin olla juuri tuo valkoinen Storsakin hoitolaukku vuonna 2014 kesällä, että eipä tässä kauheasti laukkuihin ja vaatteisiin ole törsätty. Tosin lapsen vaatteisiin on törsätty sitäkin enemmän.

 

Bemu se olla pitää niin äidillä kuin tyttärelläkin.

Yövalvomisten takia treeneihin tuli jälleen yli viikon tauko, mutta siltikin koko ajan voimatasoissa mennään eteenpäin. Sunnuntaina tein penkissä kolmosia 60 kg:lla. Kyykyssä on vielä niin paljon tekniikkatreeniä, etten tarkalleen ottaen edes tiedä todellista potentiaaliani siinä. Joka tapauksessa 70 kg:lla kolmosia olen tehnyt siinä viime aikoina, vaikka paukkuja isompiinkin painoihin voiman puolesta olisi, mutta ei valitettavasti vielä tekniikan puolesta. Kaikki aikanaan. Omaksi iloksi tällä hetkellä treenaan. Jos hyvin kehitystä tulee, niin onhan yksi vaihtoehto ensi vuonna kisata voimanostossa. Vielä en halua sellaisia ajatella, koska imetän ja taaperon hoitaminen on varsin kuluttavaa. En halua ottaa treeneistä stressiä vaan priorisoida omaan jaksamiseeni ja taaperon hyvinvointiin. Kiitos ystävien omaa aikaa ja yhteistä aikaa Markonkin kanssa on järjestynyt suhteellisen usein. Ystävät on parhaita.  

Huomenna olisi taas maastanostotreeniä tiedossa.

Yhtä sirkusta

Toukokuun loppu on kyllä ollut vauhdikas, sillä viime viikolla torstaista sunnuntaihin Kajaanissa vieraili Tivoli Sariola ja kun tivoli sai kerättyä kamppeet kasaan, maanantaina saapui paikalle Sirkus Finlandia. Kävimme lauantaina tivolissa ja ihana yllätys oli, kun Marko oli varannut liput myös Sirkus Finlandian maanantain näytökseen. Kelit olivat kyllä suosiolliset molemmille tapahtumille. Lämpötila viikonloppuna ja nyt alkuviikosta on ollut reippaasti yli kahdenkymmenen, joten palella hytistä ei ole tarvinnut. Tivolin ja sirkustelun lisäksi solmin voikukkaseppeleitä ja päivälliset grillailtiin ulkosalla.

 

 

Tivolissa kävimme jo viime vuonna, mutta tyttö oli tuolloin alle vuoden ikäinen joten ei käyty kuin kaksi kertaa toisen vanhemman kanssa karusellissa. Nyt reippaan puolentoista vuoden ikäinen sai tivolitouhusta jo paljon enemmän irti. Osassa laitteissa minä olin jälleen tukena ja turvana, mutta kahteen laitteeseen tyttö uskaltautui ihan yksin. Niin iso tyttö jo! Helikopteri, jossa täytyi olla yksin oli ehkä sekä äidin että tytön mielestä hieman liiankin jännittävä. Karuselli hevonen taisi sen sijaan olla kaikkein mieluisin siitä päätellen, että "ihhahaata" toivottiin uudelleen. Yhdessä perheenä kävimme myös maailmanpyörässä ihastelemassa maisemia. Minä söin myös hattaran, joka maistui erinomaiselta.

 

Maanantain sirkus meinasi hieman vaarantua, kun maanantain ja sunnuntain välisenä yönä lapselle nousi kuumetta. Kävimme maanantaina korvapolille ja iltaa kohden yleisvointi parani siinä määrin, että päätimme sirkukseen mennä. Meiltä oli todella lyhyt matka kotoa sirkukseen, joten olisi ollut helppo palata kesken takaisin, jos tarve olisi vaatinut. Täytyy sanoa, että sirkuksen ohjelma oli näin aikuisenkin makuun todella tasokas. Hevoset ja koirat olivat perheen pienimmän mieleen ja kaikkein huipuinta oli ilmeisesti, kun pääsi ratsastamaan sirkuksen väliajalla todella isolla sirkushevosella. Esityksen loppuun asti jaksettiin olla.

Viikonloppuna tein myös kuntosalilla mahtavat treenit. Voimanostotreeneistä voisinkin tarkemmin kertoa seuraavassa postauksessa. Sunnuntai-iltana kommentoin Markolle, että oli täydellinen viikonloppu. Mahtava sää, onnistuneet treenit, perheen kanssa vietetty yhteinen aika ja kaiken kruunasi se, että Marko teki minulle sunnuntai-iltana saunavihdan. Kävin lapsen yöunille saamisen jälkeen ottamassa kunnon löylyt vihdan kanssa. Täydellistä!